Kati Salokangas, Katja BoxbergTämä on tositapahtumiin perustuva kertomus viime kilpailukaudesta, kipparin säilyttämisen vaikeudesta ja kesästä. Kaikki tarinassa esiintyvät henkilöt ovat todellisia ja tapahtumat tosia. Allekirjoittaneet vastaavat kaikesta oman kunniansa kautta, mikä pudottanee sepustukselta pohjan syvälle Suomenlahteen. Viime kesä alkaa kuten monet muut kesät sitä ennen, gastien kalastelulla. Salokankaan Wisa päättää hyvässä uskossa, ja Jussi Worsön lempeällä painostuksella, pestata Liss-Guniin kuuliaisen naisiston eli KS:n ja KB:n. Ensimmäiset myrskypilvet alkavat kasaantua pahaa aavistamattoman Wisan pään päälle jo Hangon Regatassa, jossa keskittymme HSF:n mielenkiitoiseen erikoistarjoukseen – kuusi hotshottia satasella. Seuraavan päivän purjehdukset menevät kuulemma kohtalaisesti, joskin Wisa hieman puistelee päätään etsiessään pilssistä kadonneita bissejään. Kelpo kipparimme päättää kuitenkin antaa meille toisen mahdollisuuden ja jatkaa kesälomapurjehdustaan suunnitelmien mukaisesti kohti Maarianhaminaa, jossa on tiedossa jännittävät kahinat ruotsalaisten femmojen kanssa. Länsisatamaan on tulossa neljä ruotsalaisvenekuntaa. Helteisen siirtopurjehduksen aikana Wisankin hermo lepää, sillä KB paiskii hommia Helsingin kuumuudessa. Kipparin ilo jää kuitenkin harmittavan lyhyeksi.
Banaanirataa ja barbequeta Maarianhaminassa Kilpailuohjelma Maariahaminassa on tiukka, ja päätämmekin tällä kertaa pa- nostaa pelkästään purjehdustekniikan hiomiseen. Kolme starttia päivässä lyhyellä banaaniradalla vaatii täydellisyyttä hipoavia manöövereitä, mutta toisin käy. Adlonin baarissa toteutunut "kuiva"- harjoittelu koituu kaksikkomme kohtaloksi ja hurskaat puheet harjoittelun välttämättömyydestä hukkuvat limonaatilasiin. Lauantain purjehduksissa Liss-Gun ei yllä kärkiviisikkoon. Osasyy heikkoihin sijoituksiimme (6 – 8) saattoi olla mielenkiintoisilta näyttäneet spinnunnostot; peräti yhdeksän kertaa nostamme taivaalle rintsikat, kuppikoko suurempi kuin meillä yhteensä. Samaan aikaan toisaalla käydään kiintoisaa kamppailua. Toisessa startissa kääntömerkillä johtanut ruotsalainen Saga pudottaa sekä gastin että spinnupuomin mereen. Molemmat saadaan ehjinä ylös, ja kateellisina katsomme kiikareilla, kun vene purjehtii voittajana maaliin. Illalla Suomen femmaliitto kerää pisteet kotiin järjestämällä yhteispohjoismaiset grillikekkerit, joissa iloiset viitospurjehtijat nauttivat punaviiniä makkaran kera ÅSS:n laiturilla. Myöhemmin pannaan jalalla koreasti Adlonin suosituksi tulleessa anniskeluravintolassa elävän musiikin tahtiin. Musisointi tosin häiriytyy hetkellisesti, kun arvostetun naisistomme toinen edustaja kaatuu keskelle rumpupatteristoa. Sunnuntaiaamu alkaa tahmeasti hillomunkilla. Liss-Gunin osalta regatta saa surullisen lopun, kun KS teloo polvensa jo ennen ensimmäistä starttia. Raato rahdataan pois radalta Maarianhaminan aluesairaalaan, ja Liss-Gun keskeyttää. KS päättää näppäränä nuorena naisena kääntää tilanteen hyödykseen ja kerää kainalosauvoillaan sympatiapisteitä namupojilta (lue: Lill-Ullan miehistö ). Sunnuntaiiltana femmajoukko hajoaa, kun urheimmat (Blåtunga) jatkavat purjehdusta kohti Sandhamnia, toiset kääntävät nokan kohti Helsinkiä ja muut, me mukaanlukien, lentävät takaisin kotiin.
Kippari kadoksissa Sukulaishalpatyövoimaa törkeällä tavalla hyväksi käyttäen Liss-Gun saadaan Maarianhaminasta Hankoon, jossa se odottaa meitä viikkoa myöhemmin. Arvostettu kipparimme Wisa päättää boikotoida siirtopurjehdusta ja jäädä kotiin. Kaksikkomme täydentyy kolmannella naisjäsenellä. Kello kuudeksi suunniteltu lähtö venyy tuntitolkulla, sillä kaksi kolmasosaa naisista puuttuu aamun nimenhuudosta, eikä kolmaskaan osaa sanoa " kissa". Lopulta päätämme voimistuvasta merenkäynnistä huolimatta nostaa purjeet. Navakassa tuulessa lenssaamme kahdessatoista tunnissa Helsinkiin. Tällä välin Wisa on päättänyt saada meistä tarpeekseen ja ryhtyä penkkiurheilijaksi, Liss-Gunin kipparin paikka on auki. Viidakkorumpuja kolistelemalla Hai-piireistä tuttu Kimmo Honkavaara ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. Järkytykseksemme Honde vaatii ankaraa harjoittelua, ja hänen jiippisulkeisissaan Lauttasaaren edustan itäpoiju tulee turhankin tutuksi. Pedagoginen Honkavaara puristaa meistä mehut ja välitön tankkaus HSS:n kesäravintolassa on tarpeen nestetasapainon säilyttämiseksi.
Luokkamestaruuskisa ja lainakippari Kesän "grande häppening" on Merenkävijoiden järjestämä luokkamesta- ruuskisa elokuun alussa. Harjoitus tekee meistäkin mestareita, ainakin ensimmäisessä startissa, jossa 30 sentin selvällä erolla pieksemme toiseksi sijoittuneen Going’in. Tällä kertaa Hondellakin on hymy herkässä. Suupielet kääntyvät kuitenkin alaspäin, kun toisen startin viimeisellä alamerkillä ajamme täydelliseen härdelliin. Seurauksena kaksi reikää Barbrossa, Blåtunga diskataan ja Liss-Gun löytyy tulosluettelosta alkukesästä tutuilta rähmäsijoilta. Onneksi Barbron miehistö toipuu illan mittaan kokemastaan järkytyksestä hienosti. Ja ihmeteipin avulla vene selviää seuraavana päivänä radalle. Sunnuntaiaamulla kiirehdimme radalle päihittämään ainakin Röde Ormin, jonka tämänkertaisen kipparin Benin kanssa olemme Kallessa lyö- neet vetoa menestyksestämme. Joudumme kuitenkin ikävällä tavalla syömään suuret sanamme, sillä myöhästymme startista strategiset kaksi minuuttia. Honkavaaralla on asiaan vedenpitävä selitys – takatuhdolla röhnöttävät gastit heikentävät oleellisesti veneen suorituskykyä. (Seuraavalla viikolla aloitamme nutrilett-kuurin). Kaikesta huolimatta olemme kokonaistuloksissa hienosti kolmas, kiitos lainakipparimme ammattitaidon.
Tuuleton Tuoppi Vierailtuaan verraten ansiokkaasti femmaluokassa Honde päättää kuitenkin pitäytyä Hai-purjehtijana, joten Liss-Gunilla on jälleen haku päällä. Ristorohkeaksi heittäytyy tällä kertaa Janne Petterson, joka tarttuu pinnaan. Jannen kanssa harjoittelemme Viaporin Tuopin perinteistä kovaa keliä varten. Tänä vuonna konkareilla riittää starttiviivalla ihmettelemistä, sillä lauantai-aamua valkenee lähes tuulettomana. Liss-Gunin osalta kisa ratkeaa jo Kustaanmiekan salmessa, jossa Barbro ja Birgitta karkaavat muulta fleetiltä. Päivän erikoisuuksiin kuuluu päättömästi oikutteleva tuuli, jonka seurauksena toiset kryssivät ja eräät ryssivät. Takaaajo tuntuu toivottomalta tehtävältä, ja me keskitymme Pimskeksien mutusteluun. Liss-Gunin sijoitus on kolmas. Viaporin Tuopin iltariennot alkavat perinteikkäällä yhteissaunalla Merisotakoulun tiloissa. Meno yltyy illan mittaan sen verran riehakkaaksi, että moni kokenutkin juhlija tipahtaa jo ennen palkintojenjakoa eli kello kahdeksaa. KS tekee sen kirjaimellisesti, mutta onneksi apuun rientää reipas partiopoika ja uimari pelastuu täpärästi, ainoastaan brillejään kevyempänä. Sunnuntaiaamuna yksikään femma ei lähde HTPS:n vuosipurjehdukseen Kadonnut kippari Sistosen Markun ponnekkaista yrityksistä huolimatta. Iltapäivällä Liss-Gun luovii tuskallisen hitaasti kohti NJK:ta, kun KS yrittää epätoivoissi pummia ohiajavilta sunnuntaipurjeljoilta lisää kossuvissyä.
Kovanonnen Krunikka Kesän viimeinen, muttei vähäisin koitos on BS:n syysregatta. Janne on jällen Liss-Gunin pinnassa, ja jo viikon ajan olemme treenanneet Kruunuvuorenselän kuuluisia siftejä. Turha sillä Lill-Ulla on lauantain purjehduksissa ylivoimainen Caroluksen poisaolosta huolimatta. Liss-Gun tulee ensimmäisessä startissa kuudenneksi toisessa kolmanneksi. Myös kauden kovaonnisin vene, Blåtunga selviää kisoista ilman näkyviä vaurioita. Lounaalla pursiseuran touhusetä Lasse panee parastaan ja purjehtijoille tarjoillaan tuttuun tapaan hernekeitto punssia. Sunnuntaina tuulee liian kovaa. Yhteisen palaverin päätteeksi sisukkaat femmat lähtevät kuitenkin radalle kohtalokkain seurauksin. Liss-Gunin masto katkeaa ensimmäisen startin ensimäisellä kryssillä. Ruumiilta vältytään, mutta saldoksi kertyy revenneitä purjeita, saatanallista sadattelua ja sielunvammoja. Toivumme kuiten, kohtalaisen nopeasti, ja seuraava startissa meidät nähdään jo muissa veneissä. KS voitokkaana Lilliksessi KB lähes yhtä voitokkaana (lue: katkera toinen sija) Honkavaaran Haissa.
Tilit tasan Kesän viimeiseksi veneretkeksi jäi surullisenkuuluisa hinaus Kulosaaresta NJK:lle koleassa syyssäässä. Kausi on ohi ja KS pakenee Wisaa ja vakuutustarkastajaa valtameren taa ja KB hautautuu leipätyöhönsä Emun siipien suojaan. Kokonaisuudessaan kausi ei ollut hullumpi, miinuspuolelle tilinpido jäänee katkennut masto ja muutamat tuhoutuneet aivosolut. Plussaksi kiirjataan melkein valmiit tuoteideat (kaljanjuontirukkaset ja sailors-pamper joiden kehittelyä jatkamme pimeinä talvikuukausien aikana) sekä femmaliiton vuosikokouksessaan me myöntämä aktiivisuuspalkinto. Kaiken kruunaa Wisan lupaus palata puikoihin ensi kesänä.
Julkaistu Magazine 1996 / Sivut: 22-23 |
